Kansanterveyslaitoksen mukaan tyypin 2 diabeetikkojen määrä Suomessa saavuttaa tänä vuonna 500 000 ihmisen rajan. Sekä sairauden ehkäisyssä että hoidossa on epäonnistuttu. Lihavuus lisääntyy katastrofaalista vauhtia ja 2-tyypin diabetesta on alkanut esiintyä jo lapsilla.
Nykyisissä ravintosuosituksissa koko kansalle, diabeetikot mukaan luettuina, keskeisellä sijalla on leipä, jonka runsasta syömistä perustellaan kuidun saannilla ja tasaisella verensokerilla.
Leipä on tärkkelystä. Tärkkelys puolestaan on yhteen pakattuja sokerihiukkasia.
Tärkkelystä esiintyy kaikissa viljoissa, myös riisissä ja maississa.
Tärkkelystä sisältävät myös perunaruuat, puurot, vellit, leivonnaiset, pastat, pizzat, jauhoilla suurustetut kastikkeet jne.
Edellä mainitut ruuat sisältävät 15-70 prosenttia tärkkelystä, joka elimistössä muuttuu glukoosiksi. Se on nopeasti imeytyvää sokeria. Maksa muuttaa glukoosin rasvaksi vyötärölle ja suolten ympärille.
Seurauksena on metabolinen oireyhtymä, joka voi johtaa kohonneisiin LDL- ja triglyseridiarvoihin, diabetekseen, sepelvaltimo- ja verenpainetautiin, pahimmillaan jalkojen amputaatioon tai sokeutumiseen, ja lopulta sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.
Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, ruokana syöty rasva käytetään ensisijaisena energialähteenä, kudosrakenteiden eli solukalvojen ja elimistön tehoaineiden raaka-aineiksi ja varastorasvaksi.
Ravintoa markkinoidaan nykyisin pitkälti elintarviketeollisuuden ehdoilla.
Roskaruoka on suosittua nuorten keskuudessa. Väärät ruoka- ja makutottumukset opitaan jo lapsena, ja roskaruuan ylistys kohdistuu juuri arvostelukyvyttömiin lapsiin.
Markkinointiin käytetään jopa arveluttavia keinoja. Eikö lastenlääkäreiden yhdistysten jo kuuluisi antaa äänensä kuulua voimalla?
Diabetesliitto suosittaa kaikille kansalaisille, myös diabeetikoille, 300-400 grammaa glukoosia päivässä. Se merkitsee 115-155 sokeripalaa.
Lisäksi tulevat oluet, virvoitusjuomat, mehut, makeiset, jäätelöt, suklaat ja monet muut sokeripitoiset herkut, joita ei suositella, mutta joita monet ihmiset päivittäin juovat ja syövät.
Diabeetikon hoitoon suositellaan sokeria tärkkelyksestä saadun glukoosin muodossa. Sokeritautia hoidetaan siis sokerilla - ja lisäksi haimaa ruoskivilla pillereillä tai insuliinilla.
Vallitseva hoitomuoto 2-tyypin diabeetikoille, ns. käypähoito, sitoo lääkäreitä liiaksi, eikä anna vaihtoehtoja, vaikka potilas saattaisi hyötyä niistä enemmän.
Eikö hoidon tulisi aina olla potilaan kaikinpuolista hyvinvointia edistävää? Jos lääkäri tietoisesti vahingoittaa potilasta, kyseessä on hoitovirhe. Kun noudatetaan nykyistä käypähoitoa, lääkäri on kuivilla, mutta potilas ei.
Nopeasti imeytyvien hiilihydraattien saantia tulee rajoittaa ja kontrolloida huomattavasti paremmin. Ravintopakkauksiin pitäisi saada selkeä merkintä nopeasti ja hitaasti imeytyvien hiilihydraattien määristä, ja niiden korkeita arvoja varten on saatava samankaltainen varoitus, kuin on tupakka-askeissa.
Hiilihydraattien ja varsinkin nopeasti imeytyvien hiilihydraattien rajoitus helpottaa laihtumista ja parantaa elämän laatua niin diabeetikoilla kuin niillä, joilla on jo sairauden esiaste.
Lääkitys kevenee, ihminen voi paremmin ja hypoglykemiakohtaukset eli alhaisten verensokeritasojen aiheuttamat tilat vähenevät. Kansantalous, veronmaksajat ja Kela voittavat.
Lähde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti