Karpin ateriakirja: Karpin keittokirja 2

Rasvasodan kapinallisten keittokirjassa nautitaan voita ja kermaa hyvällä omallatunnolla.Yhä useampi suomalainen huolehtii hyvinvoinnistaan karppaamalla. Tässä kirjassa on runsaasti ruokaohjeita ja herkullisia ateriakokonaisuuksia.Karpin ateriakirja on jatkoa suositulle keittokirjalle. Nyt esitellään herkullisten ruokaohjeiden lisäksi kokonaisia aterioita; pääruokia lisukkeineen ja jälkiruokineen.

Tilaa Karpin ateriakirja tästä

Unohda hedelmät ja laihdu!

Liikunta ja tuoreet hedelmät eivät vähennäkään painoa, väittää yhdysvaltalainen ravintotieteilijä. Päinvastoin, terveellisiksi luullut tottumukset ovatkin keholle pahasta.

Amerikkalaisten ylipainon syistä kirjan kirjoittanut Zoe Harcombe rikkoo teoksessaan monta myyttiä. Hän kehottaa luopumaan hikirääkistä ja vihannesten puputtamisesta.

Ennemmin yhdysvaltalaisten kannattaisi palata vanhan ajan ruokavalioon, joka sisältää punaista lihaa, kalaa, kananmunaa, kermaa ja voita. Kaiken pahan alku ja juuri ovat tieteilijän mukaan hiilihydraatit. Näitä elimistön vihollisia ei juurikaan Harcomben ihannedieetistä löydy.

Muun muassa seuraavat ravitsemukselliset uskomukset saavat kirjailijalta huutia.

Kasviksia rasvan kera

Rasva ja vihannekset ovat hyvä yhdistelmä.

Vihannekset ja hedelmät eivät olekaan niin terveellisiä ja ravinnepitoisia kuin luullaan. Harcomben mukaan kasvikset tekevät hyvää vain, jos niitä nauttii voilla kuorrutettuina. Näin elimistö hyötyy vihannesten rasvaliukoisista vitamiineista. Terveellisinä pidettyjen hedelmien sokeri puolestaan varastoituu maksaan rasvana yhtä haitallisesti kuin esimerkiksi makeisten sisältämä sokeri.

Kirjailija tyrmää myös ajatuksen siitä, että kalorien vähentäminen pudottaisi painoa. Aluksi menetelmä toki tepsii, mutta pian aineenvaihdunta sopeutuu uuteen tilanteeseen. Seurauksena se alkaa säästää energiaa ja käyttää vähemmän kaloreita.

Nälkä lisää kiloja

Tärkkelyspitoinen ruoka ei todellakaan ole ruokavalion perusta, kertoo Harcombe. Pasta, leipä ja vilja muuntuvat veressä sokereiksi, mikä ei ole terveydelle eduksi.

Elimistö joutuu erittämään insuliinia, jotta glukoosiarvot putoavat normaaleiksi. Samalla kehoon kertyy rasvaa prosessin seurauksena.

Kirjailija julistaisi myös liikunnan avulla laihduttamisen pannaan:

– Se tekee vain nälkäiseksi, jolloin keho vaatii hiilihydraatteja, mikä lisää painoa, perustelee Harcombe.

Rasva puolestaan ansaitsee paremman sijan laihduttajan lautasella.

– Oikea rasva luonnollisesta ruoasta on hyväksi. Syö vain sitä, mitä luonto kasvattaa, vinkkaa Harcombe.

– Lopeta napostelu. Syö kolme hyvää ateriaa päivässä ja pidä hiilihydraatit kurissa, jos tahdot ylipainosta eroon, hän neuvoo.

Sokeri kohottaa sydäntautien riskiä

Paljon sokeria syövien kolesterolitasot ovat usein huonolla tolalla, yhdysvaltalaistutkijat ovat havainneet. Onkin mahdollista että ruokiin ja juomiin lisättävä sokeri on yksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.

Runsas hiilihydraattien syöminen on aiemminkin yhdistetty veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, mutta elintarvikkeisiin lisätyn sokerin vaikutuksia niihin ei ole tutkittu tätä ennen.

Tutkijat selvittivät runsaan 6 000 miehen ja naisen ruokavaliot ja luokittelivat heidät neljään ryhmään sen perusteella kuinka paljon energiastaan he saivat lisätyistä sokereista.

Analyysin mukaan hyvän HDL-kolesterolin pitoisuudet pienenivät tasaisesti sokerin saannin kasvaessa. Haitallisten triglyseridirasvahappojen ja LDL-kolesterolin pitoisuudet puolestaan suurenivat sokerin osuuden mukana. LDL-kolesterolin kohoaminen havaittiin vain naisilla.

Yhteydet eivät selittyneet ylipainolla, vyötärölihavuudella eivätkä monilla kolesterolipitoisuuksiin vaikuttavilla elintavoilla, mutta silti moni muukin seikka kuin sokerit voivat selittää tuloksia. Tämän vuoksi havainnot pitää varmistaa lisätutkimuksissa.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa ns. puhdistettujen sokerien osuus suositellaan pitämään alle 10 % kokonaisenergiansaannista eli suurin piirtein alle 200-300 kilokalorissa per päivä.

Tulokset julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Lähde